Voidaanko ravitsemuspolitiikalla kaventaa väestön ravitsemuksen sosioekonomisia eroja

Ruokatottumukset ovat Suomessa viime vuosikymmenina parantuneet ja sosioekonomiset erot pienentyneet, silti erot esimerkiksi kasvisten ja joukkoruokailun kaytossa ovat selvia. Ravitsemuspolitiikka on Suomessa tyypillisesti kohdistunut koko vaestoon. Politiikan keinoja eli informaatio-ohjausta, lainsaadantoa ja resursseja tulisi nykyista tehokkaammin hyodyntaa niin, etta terveytta edistavat ruokatottumukset yleistyisivat erityisesti huonommassa sosioekonomisessa asemassa olevilla vaestoryhmilla. Tutkimustietoa erilaisten keinojen vaikuttavuudesta on niukalti. Todennakoisesti hintojen ja saatavuuden muutokset vaikuttaisivat enemman alemmissa sosioekonomisissa ryhmissa vaikka keinot kohdistuvatkin koko vaestoon. Neuvonnan ja tuen raatalointi tehokkaammin tarpeiden mukaiseksi voisi myos vahentaa ravitsemuseroja. Erojen kaventaminen edellyttaa tutkimusta, poliittista tahtoa ja kaventamistoimien sisallyttamista paikallisten, kansallisten ja kansainvalisten paattajien ja muiden toimijoiden agendalle.