Mädätyksen vaikutus naudan lietelannan lannoitusominaisuuksiin nurmella

Madatyksen vaikutus lietelannan lannoitusarvoon on keskeinen kriteeri harkittaessa maatalouden biokaasutuotannon tukemista. Sen on vaitetty parantavan merkittavasti lannan ravinteiden kayttokelpoisuutta ja hygieniaa korjattavan rehun laadun kannalta. Vaitteiden todenperaisyyden selvittamiseksi perustettiin 2-vuotinen kenttakoe timotei-nurminata –nurmelle Jokioisiin. Nurmea lannoitettiin kevaalla vakilannoitteella 92 kg N/ha. Ensimmaisena vuonna 1. niitto oli puhdistusniitto, mutta 2. vuoden ruuduittainen edellisen vuoden kasittelyiden jalkivaikutusten selvittamiseksi. Taman jalkeen koeruudut lannoitettiin koesuunnitelman mukaisesti. Tavoitteena oli kayttaa naudan lietelantaa ns. nitraattiasetuksen sallima enimmaismaara, 170 kg kok.-N/ha. Ennakkoanalyysien perustella taman arvioitiin toteutuvan levitettaessa lietelantaa 85 kg liuk.-N/ha edesta. Madatettya lietelantaa kaytettiin myos niin, etta sen sisaltaman kok.-N:n maara oli 85 kg/ha silta varalta, etta vaittamat osoittautuisivat oikeiksi. Lietelannat levitettiin letkulevitys- tai sijoitustekniikalla. Lisaksi kenttakokeessa oli typpilannoitusportaat: 0, 50, 75, 100, 125, 150 ja 175 kg N/ha vakilannoiteseoksella, jonka koostumus vastasi kaytettyjen lietelantojen ravinnesuhteita. Nurmea ei lannoitettu 2. niiton jalkeen, mutta 3. sato korjattiin kasittelyiden jalkivaikutusten selvittamiseksi. Ammoniakkiemissioita mitattiin 3 paivaa levityksesta ja kasvihuonekaasupaastoja seuraavan kevaan lannoitukseen asti. Tulosten perusteella voidaan paatella, etta madatys nostaa lannan lannoitusarvoa nurmenviljelyssa lahtokohtaisesti liukoisen typen osuuden kasvua vastaavasti. Liuk. N:n osuuden kasvaessa lietelannan osuus nurmen N-lannoituksesta voi kasvaa lannan kok.-N maaran ylittamatta ns. nitraattiasetuksen rajaa. Vastaavasti liuk. N:n maaran kasvaessa suhteessa fosforin maaraan osuus typpilannoituksessa voi lisaantya. Fosfori muodostuu uudessa ymparistotukijarjestelmassa yleensa rajoittavaksi, jos maan viljavuusluokka fosforin suhteen on vahintaan hyva. Itse sadonmuodostuksessa madatyksesta on merkittavaa hyotya vain, jos madatetty lietelanta levitetaan sijoitustekniikalla 1. niiton jalkeen. Tama hyoty saadaan vain, jos myos 3. sato korjataan, mika ei ole valttamatta taloudellisesti kannattavaa eika edes mahdollista pohjoisimmilla tuotantoalueilla, vaikka olisikin ymparistolle hyodyksi. Lietelannan liuk. N tuottaa selvasti pienemman sadon 2. niitossa kuin vakilannoite madatyksesta ja sijoitustekniikan kaytosta huolimatta. Madatys ei parantanut nurmisadon hygieniaa. Sijoitustekniikan kaytolla vahennetaan radikaalisti ammoniakkipaastoja, liukoisen fosforin huuhtoutumista nurmilta seka hajuhaittoja, joten sen positiiviset ymparistovaikutukset ovat huomattavat. Typpioksiduulipaastot saattavat kuitenkin lisaantya. Ensimmaisen sadon muodostuksessa tarvittava typpi voidaan ja kannattaa antaa vakilannoitteena, koska vakilannoitteen levitykseen kaytettavat koneet ovat keveampia ja siten sopivampia kaytettavaksi kevaalla maralla nurmella ja osa typpilannoituksesta joudutaan joka tapauksessa antamaan vakilannoitteena. Kaytettaessa madatettya lietelantaa sijoitettuna ensimmaisen niiton jalkeen, toisen sadon liukoisen typen tarve voidaan lahes tyydyttaa pelkalla lietelannalla, mutta mahdollisen kolmannen sadon lannoitus kannattaa antaa jo tassa yhteydessa vakilannoitteena tai madattamaton lietelantaa kaytettaessa 2. sadon raakavalkuaispitoisuuden normalisoimiseksi. Toinen sato kayttaa taman typen ja vastaava maara lietelannan typesta jaa kolmannen sadon kayttoon. Madattamattoman lietelannan sijoittamisesta on sadonmuodostuksen kannalta lahinna haittaa, mutta sen ymparistohyodyt ovat lahes vastaavat kuin madatetynkin lietelannan sijoittamisen. Sen liukoisen typen vaikutus jaa pienemmaksi kuin madatetyn lietelannan ja vakilannoitteen, mutta se voidaan useissa tapauksissa korvata vakilannoitetypella kolmen niiton strategiassa, mika kuitenkin lisaa kustannuksia.