Eesti maakonniti ja Suomen maakunnittain

Eesti maakonniti ja Suomen maakunnittain: viron ja suomen kaapiosijat rinnakkain Artikkelissa tarkastellaan viron ja suomen, ”uusimpien” sijojen tai sijoja muistuttavien muodosteiden eroja ja yhtalaisyyksia. Huomion keskipisteena ovat viron ja suomen niin sanotut distributiivit seka suomen niin sanottu temporaali: Viron -ti-aineksisia muodosteita kuten maakonniti, periooditi, suviti ja laupaeviti vastaavat suomessa yhtaalta -ttAin-aineksiset distributiiviset muodosteet maakunnittain ja jaksoittain, toisaalta temporaaliset kesaisin ja lauantaisin. Naita kaikkia on molempien kielten kielioppiperinteissa yksimielisesti pidetty denominaalisina adverbeina, mutta kyllin suurten tekstikorpusten tarkastelu on nyttemmin osoittanut, etta niilla on myos monia morfosyntaktisia ominaisuuksia, joiden nojalla niita voidaan pitaa selvasti substantiivimaisempina ja sijamaisempina kuin muita adverbeja. Tutkimus on jatkoa Ylikosken (2019) viron distributiivin kuvauksille ja sita muistuttavien suomen distributiivin ja temporaalin kuvaukselle (Ylikoski, tulossa). Suuret tekstikorpukset paljastavat, etta nama muodosteet eivat ole yksiselitteisesti denominaalisia adverbeja: Erityisesti distributiiveiksi kutsumani -ti- ja -ttAin-muodosteet ovat erittain produktiivisia. Elementit -ti ja -ttAin muistuttavat suuresti sijasuffikseja varsinkin silloin, kun distributiiveilla on substantiiville ominaisia maaritteita, kuten relatiivilauseita seka genetiivi- ja adjektiiviattribuutteja: Kobarpeavalud esinevad periooditi, mis voivad kesta 4-8 nadalat.Sarjoittaista paansarkya esiintyy jaksoittain, jotka voivat kestaa 4–8 viikkoa. Kategooriad on mallidel riigiti ja ka Eesti maakonniti erinevad.Mallien kategoriat vaihtelevat valtioittain ja myos Viron maakunnittain. Eri riigiti on professori nimetusel erinev tahendus, kuid meie riigis/ulikoolis kasutusel olevast susteemist voiks ikkagi ulevaade olla.Professorin nimikkeella on eri maittain erilaisia merkityksia, mutta meidan maassamme/yliopistossamme kaytettavasta jarjestelmasta saisi silti olla yleiskasitys. Teise voimalusena voivad eksperdid ules naidata oma huvi allpool nimetatud valdkonniti.Vaihtoehtoisesti asiantuntijat voivat ilmaista mielenkiintonsa alla mainituin aihepiireittain. Osa tallaisista ominaisuuksista on kuitenkin niin harvinaisia, etta niiden loytamiseksi tarvitaan satojen miljoonien saneiden korpuksia. Talloin voi olla syyta epailla korpusten luotettavuutta; suuret aineistot voivat luonnollisesti sisaltaa monenlaisia rajatapauksia ja suoranaisia kielivirheita. Kieliopin ilmioita tutkitaan tavallisesti ensisijaisesti kielentutkijan oman kielitajun, intuition pohjalta. Seuraava metodologinen askel on tyypillisesti erilaisten autenttisten kielimateriaalien empiirinen tutkimus, ja vasta sen jalkeen on luontevaa siirtya kielitieteen kolmanteen paamenetelmaan, eksperimentalismiin. Tama artikkeli edustaa tallaista korpustutkimusta seuraavaa ja sita taydentavaa kokeellista tutkimusta. Tarkastelemani viron ja suomen sukulaisilmiot ovat paljastuneet korpusten perusteella niin samanlaisiksi, etta lisatietojen saamiseksi on ollut mahdollista selvitella naiden ilmioiden hyvaksyttavyytta paralleelisin, lahes identtisin kyselytestein. Vaikka kyseessa ovat laheiset sukulaiskielet ja niiden osin samaa alkuperaa olevat ilmaisut, tassa kuvattavien kyselytestien tavoitteena on ollut ennen kaikkea viron ja suomen synkroninen kuvaus ja tahan liittyva kontrastiivinen tutkimus. Jaksossa 2 luon lyhyen silmayksen tutkimuksen taustaan eli viron ja suomen distributiivien seka suomen temporaalin – niin sanottujen kaapiosijojen – olemukseen. Jaksossa 3 kuvaan virolaisilla ja suomalaisilla kielenopiskelijoilla teetattamani kyselytestit ja niiden keskeiset tulokset: Suuri osa viron- ja suomenkielisista informanteista hyvaksyy huomattavan osan ilmaisuista, jotka viela pari vuotta sitten olivat jaaneet molempien kielten tutkimusperinteissa lahes taysin vaille huomiota. Merkittavaa on se, etta kasitykset kyselytesteissa arvioitaviksi annettujen lauseiden hyvaksyttavyydesta korreloivat selvasti sen mukaan, kuinka frekventteja tutkitut ominaisuudet ovat autenttisissa kielimateriaaleissa: molempien kielten puhujat hyvaksyvat erityisen selvasti naita kaapiosijoja maarittavat relatiivilauseet ja melko usein myos genetiiviattribuutit, mutta muiden maaritteiden hyvaksymisessa on selvempia kielikohtaisia eroja. Kirjoituksen paattaa jakson 4 kokoava pohdiskelu siita, miten juuri taman tutkimuksen menetelmat auttavat hahmottamaan, miten ja missa maarin tarkastellut ilmiot kuuluvat viron ja suomen sijajarjestelmiin tai niiden reunoille.