Potential Job Creation and Resource Dependance in Rural Finland

Huolimatta vahvasta talouskasvusta vuosien 1990-93 kriisin jalkeen, useimmat maaseutualueet karsivat kasvukaudella vakavista tyopaikkojen menetyksista Suomessa. Tassa tutkimuksessa tarkastellaan pienaluetasolla syita, miksi osa maaseutualueista karsi talouden kasvukaudella tyopaikkojen vahenemisesta vaikka toiset maaseutualueet menestyivat ja kasvoivat jopa nopeammin kuin useat kaupunkialueet. Tulosten perusteella tyopaikkojen lukumaaran muutokset ovat yhteydessa maaseutualueiden paikallisiin taloudelliset olosuhteet, vaestorakenteeseen, laheisyyteen suurempiin kasvaviin keskuksiin ja luonnonolosuhteisiin. Odotusten vastaisesti maaseutualueet, joille on tunnusomaista kylma ilmasto seka luonnonsuojelualueiden suuri osuus maapinta-alasta, ovat valttaneet pahimmat tyopaikkojen lukumaaran menetykset. Menestysta selittaa se, etta nailta alueilta puuttuu perinteisten supistuvien alkutuotantoelinkeinojen taakka seka se, etta matkailu on paikoin kasvanut erittain voimakkaasti Lapissa. Riippuvuus alkutuotannosta onkin hyva indikaattori suurimmille tyopaikkojen lukumaaran menetyksille kaupunkikeskeisena kasvukautena. Varsinkin eniten resurssiriippuvaiset alueet ovat kokeneet eniten menetyksia ja epaonnistuneet tyopaikkojen luomisessa alueen alhaisen kilpailukyvyn vuoksi. Tama osoittaa, etta poliittiset toimenpiteet eivat ole kyenneet uudistamaan ja nykyaikaistamaan perinteisia maaseutualueita. Tehotonta maaseutu- ja aluepolitiikkaa pitaisikin tulosten perusteella muokata perusteellisesti erityisesti resurssiriippuvaisilla alueilla.