Finnish trends in phosphorus balances and soil test phosphorus

Pellon fosforitaseen suuri ylijaama kasvattaa maanhelppoliukoisen fosforin pitoisuutta, mika puolestaan lisaa pellolta poistuvien valumavesien fosforipitoisuutta. Maan fosforipitoisuus on siten yksi tarkeimmista tekijoista, jotka vaikuttavat maataloudesta peraisin olevaan vesistoja rehevoittavaan fosforikuormitukseen. Ensimmaisen ymparistoohjelmakauden (1995–1999) arviointiraportissa oletettiin uudistettujen lannoitussuositusten laskevan suomalaisten peltojen helppoliukoisen fosforin pitoisuutta ja esitettiin huoli fosforilannoituksen riittamattomyydesta sadon maaran ja laadun tason yllapitamiseen. Keskimaarainen maatalousmaahan lisattava fosforimaara on kuitenkin viela tana paivana 8 kg ha–1 suurempi kuin pelloilta sadon mukana korjattavan fosforin maara. Vaikka maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuden yleinen kasvu nayttaisi taittuneen vuoden 1995 jalkeen, maan fosforipitoisuudet pysyvat valtaosalla peltoalastamme viela pitkan aikaa niin korkeina, ettei vuotuisella fosforilannoituksella yleensa saada mitattavaa sadonlisaa. Tulevaisuudessa tavoitteena tulisi edelleenkin olla suhteellisesti eniten kuormittavien, fosforipitoisuudeltaan korkeiden lohkojen fosforipitoisuuksien alentaminen. Taman lisaksi alhaisemmissa fosforiluokissa olevien peltojen lannoitus voidaan tehda sadon fosforinottoa vastaavalla fosforimaaralla. Korkeita fosforipitoisuuksia nayttaisi olevan runsaimmin erikoiskasvien viljelyyn seka sian- ja siipikarjantuotantoon keskittyneilla tiloilla. Fosforitaseiden ylijaamat ovat maitotiloillakin viela korkeita, ja niita tulisi alentaa ruokinnan suunnittelun keinoin ja vahentamalla vakilannoitefosforin kayttoa. Viljatiloilla peltojen fosforipitoisuudet ovat yleensa kohtuullisen alhaisia. Karjanlannan fosfori tulisi levittaa erityisesti kasvinviljelytilojen fosforikoyhimmille peltolohkoille viljelykasvien tarpeen mukaisesti. Eri tuotantomuotojen alueellinen eriytyminen kuitenkin rajoittaa karjanlannan kayton tehostamista. Jos elainten rehuseosten fosforipitoisuudet eivat laske nykyisesta, eika lannan sisaltamaa fosforia leviteta olennaisesti nykyista laajemmalle alueelle, peltomaiden fosforipitoisuudet ja maataloudesta peraisin oleva fosforikuormitus eivat todennakoisesti vahene karjatalouden keskittymaalueilla.