Valokuvat historiatietoisuuden rakentajana : Turku C. J. Schoultzin kaupunkikuvissa

Vanhojen valokuvien historiallisuus vaikuttaa usein ongelmattomalta. Valokuviin liitetaan helposti ajatus objektiivisuudesta ja autenttisuudesta, jolloin valokuvaa katsotaan neutraalina todistuskappaleena kuvaustilanteesta. Kuitenkin valokuvat ovat aina rajattuja, joten kuvaaja tekee monia valintoja ja ratkaisuja ennen kuin han avaa kameran linssin. Lisaksi valaistus ja kuvausolosuhteet vaikuttavat paljolti siihen, mita kuvaan tallentuu ja milta kuva lopulta nayttaa. Valokuva on siis monien valintojen lopputulos, jota voidaan katsoa ja tulkita usealla eri tavalla. Myos historiantutkijat suhtautuvat valokuviin yllattavan ongelmattomasti. Valokuvia kaytetaan yleensa tekstin tukena ja elavoittajana. Silloin ne toimivat kuvituksena ja ’todisteena’ tietysta aikakaudesta tai tapahtumasta. Taidehistorioitsijat ovat innokkaimmin tutkineet valokuvia, mutta heidan kiinnostuksensa on paaosin suuntautunut henkilokuviin. Valokuvauksen historiasta on kuitenkin julkaistu suuri maara seka suomalaisia etta kansainvalisia tutkimuksia, joissa tarkastellaan valokuvauksen varhaisvaiheita 1800-luvulla ja alan pioneerien toimintaa. Toisaalta vanhojen valokuvien ’itsestaanselva’ historiallisuus rakentaa historiatietoisuutta, silla ne herattavat uteliaisuutta. Esimerkiksi Signe Branderin (1869–1942) Helsinki -kuvista jarjestetyt nayttelyt ovat saavuttaneet suuren suosion samoin kuin naista kuvista julkaistut kirjat. Talloin valokuvista jaljitetaan kadonneita maisemia ja kaupunkinakymia, jotka ovat havinneet tai muuttuneet kaupunkirakentamisen myota. Signe Brander on Suomen tunnetuin kaupunkikuvaaja, mutta hanella ehti olla useita edeltajia, joista yksi oli turkulainen valokuvaaja Carl Johan Schoultz (1849–1923). Schoultzilla oli ateljee Turussa vuodesta 1892 vuoteen 1908. Ateljeekuvauksen ohessa Schoultz otti suuren maaran kaupunkikuvia, joista osa loytyy Abo Akademin kuva-arkiston kokoelmista. Seuraavaksi analysoin kahta Schoultzin valokuvaa, ja tarkastelen naita kuvia historiatietoisuuden nakokulmasta: miten katsoja tulkitsee valokuvien historiallisuutta ja kuinka valokuvia voidaan kayttaa historiantutkimuksen lahteena? Analyysin lahtokohtana on valokuvien monitulkintaisuus. Valokuvat avaavat monia erilaisia tulkintareitteja ja nakokulmia, joten ’lopullista’ tai tyhjentavaa tulkintaa on mahdotonta esittaa. Aluksi pohdin kontekstualisoivaa kuvatutkimusta ja Schoultzin toimintaa valokuvaajana suhteuttamalla hanen tyotaan 1800-luvun lopun kaupunkikuvaukseen.