Nykyisin Suomessa viljeltyä ruokohelpeä käytetään teollisesti lähinnä sähkön ja lämmön tuottamiseksi. Tällöin biomassan korjuu ajoitetaan huhti-toukokuulle. Ohra pyritään puimaan rehu- ja elintarvikelaadun kannalta parhaaseen ajankohtaan eli Suomessa elokuun keskivaiheilla. Koska lignoselluloosapohjaisen bioetanolivalmistuksen kannalta nämä korjuuajankohdat eivät välttämättä ole kaikkein optimaalisimmat, tutkimme AGROETA-projektissa sadonkorjuuajankohdan merkitystä raaka-aineen koostumukselle. Bioetanolituoton kannalta maksimoinnin kohteita olivat hiilihydraattien (tärkeimpänä selluloosa) massasaanto per hehtaari, ligniinipitoisuuden ja piipitoisuuden minimointi sekä yleinen tekninen soveltuvuus bioetanoliprosessiin. Ruokohelven suurin kuiva-ainesato (11 t/ha) saatiin noin kuukausi siemenen kypsymisen jälkeen. Selluloosan suhteellinen osuus sadossa lisääntyi kevääseen saakka. Lokakuun näytteenotosta (kehitysvaihe 7, pitoisuus 44,9 %) lähtien muutokset selluloosapitoisuudessa eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Myös hemiselluloosa- ja ligniinipitoisuudet olivat suurempia myöhäissyksyllä ja kevätsadossa kuin aikaisemmissa näytteenotoissa. Vuonna 2003 kylvetyssä kokeessa kevätsadon hemiselluloosapitoisuus vaihteli välillä 25,1 - 28,3 %ka ja vuonna 1990 kylvetyssä kokeessa välillä 29,5 - 31,9 %ka. Tämän vuoksi biomassasadon pieneneminen syksyn ja talven aikana vaikutti vain vähän kuitukomponenttien hehtaarisaantoon. Ruokohelven kevätsato oli ensimmäisenä korjuuvuonna pienempi kuin syyskesällä korjattu sato, mutta sen kuiva-ainepitoisuus oli korkea. Ohran kasvua ja oljen laadun kehitystä seurattiin vuosina 2005 ja 2006 ottamalla näytteitä tähkälle tulon ja korjuun välillä kuusi kertaa. Kasvuston biomassa kasvoi aina elokuun alkuun asti. Se oli tällöin 8,1 ± 0,3 tka/ha vuonna 2005 ja 10,7 ± 0,6 tka/ha vuonna 2006. Tähkinnän ja tuleentumisen välillä biomassa kaksinkertaistui. Kasvu johtui tähkänpainon kasvusta. Vastaavasti olkisato hieman pieneni, kun korteen ennen tähkintää tilapäisesti varastoituneet yhteyttämistuotteet siirtyivät jyviin. Tähkän (jyvät+vihneet+tähkän lapakko) osuus kokonaissadoista oli 64 % vuonna 2005 ja 69 % vuonna 2006. Ennen laatuanalyysejä tähkä ja olki erotettiin toisistaan. Oljesta oli selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä noin 48, 25 ja 7 % vuonna 2005 ja vuonna 2006 vastaavasti noin 44, 25 ja 8 %. Kahden viimeisen näytteenoton välillä kasvuston hehtaarisato pieneni noin 10 %. Tämä johtuu lähinnä kasvuston hengityksestä ja lehtien varisemisesta. Vuonna 2006 oljen kosteus oli keltatuleentuneena 37 % ja leikkuupuitaessa 21 %. Tässä tutkimuksessa bioetanolin valmistukseen päädyttiin käyttämään siemenvaiheessa ja keväällä korjattua ruokohelpimateriaalia, jotka molemmat olivat prosessoitaessa lähes samanarvoisia. Ohran oljen osalta päädyttiin yhteen korjuuaikaan, joka tapahtuisi normaalin leikkuupuinnin yhteydessä. Tällöin olkea voi ympäristön kannalta käsitellä sivuvirtana.
Se-supplemented fertilization is the main factor affecting the selenium (Se) contents of cereals in Finland. Soil and climatic conditions determine the activity of selenate added to soils and bioavailability to plants. In the present study the Se contents and its variation in Finnish oats, the differences between oat cultivars and cultivation techniques were examined. The selenium (Se) contents of oats (Avena sativa L.) in Finland were examined during 1997-1999 in 3 types of trial: official variety, organic cultivation variety and organic vs. conventional cultivation trials. Farm samples were also examined. The mean Se contents of oats in official variety trials were 0.110, 0.120 and 0.160 mg kg-1 dry weight (dw) range 0.016-0.460 mg kg-1dw in 1997-1999, respectively. The mean Se contents in farm samples were 0.050 and 0.130 mg kg-1dw in 1998 and 1999, ranging between < 0.010 and 0.330 mg kg-1 dw. Considerable regional and seasonal variations existed. The Se contents of oats were significantly higher in 1999 probably due to the combined effect of not increased fertilizer level (from 6 to 10 mg Se kg-1 fertilizer) and very low precipitation in 1999. The Se contents of oats were significantly lower in organic cultivation, due to the absence of Se-supplemented fertilization. Significant (P < 0.001) cultivar differences were detected in official variety trials. The cultivars Veli and Leila showed higher levels of Se.;
Interest in buckwheat has incresed due to it being a valuable raw material for functional food production. It has been reported to have general beneficial effects on health.
Buckwheat competes well with weeds and suffers little from other pests. This may be because buckwheat contains allelopathic compounds and its cultivation was observed to reduce weed biomass. Its soil nutritional requirements are low.
MTT:n Terveyttä tattarista -hankkeen yhtenä tavoitteena oli etsiä uusia, Suomeen paremminsoveltuvia lajikkeita. Suurempien satotoiveiden lisäksi tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon lajikkeetsisältävät liukoisia sokereita ja niihin kuuluvia fagopyritoleja sekä D-chiro-inositolia. Tattarilletyypillisten sokereiden on todettu vaikuttavan ihmisten sokeriaineenvaihduntaan, ja siksi niillesaattaisi löytyä nykyistä laajempaa käyttöä diabeetikkojen ja ylipainoisten ruokavaliossa.Jokioisissa tutkittiin kahtena vuotena (2003 ja 2007) 21 Puolasta, Suomesta, Tšekistä ja Valko-Venäjältä saadun lajikkeen sadontuottoa ja laatua. Koevuodet erosivat selvästi, sillä vuonna 2003keskimääräiset hehtaarisadot vaihtelivat 636 - 1319 kg:n ja vuonna 2007 612 - 2233 kg:n välillälajikkeesta riippuen. Ensimmäisenä vuonna valkovenäläiset 'Karmen' (1319 kg/ha) ja 'Anita' (1251kg/ha) tuottivat suuremman sadon verranteena olleeseen 'Ilkkaan' (1106 kg/ha) nähden. Toisenavuonna 'Anitan' (2233 kg/ha) ja 'Karmenin' (2054 kg/ha) lisäksi myös puolalaiset 'Luba' (2036 kg/ha),'Kora' (2016 kg/ha), 'Panda' (1997 kg/ha) sekä valkovenäläiset 'Vlada' (1984 kg/ha) ja 'Zadanne' (1875kg/ha) tuottivat verrannetta enemmän. Pähkyläsadon osuutta kuvaavat satoindeksit vaihtelivat 0.14 -0.28 välillä lajikkeesta riippuen. Sadoltaan parhaat lajikkeet sijoittuivat myös satoindeksivertailussaparhaimmistoon. Pisimmillä lajikkeilla satoindeksit jäivät muita pienemmiksi. Lajikkeesta riippuenliukoisten sokereiden (ilman sakkaroosia) keskimääräiset pitoisuudet olivat 510 - 720 mg/100g, jostafagopyritolit muodostivat suurimman yksittäisen ryhmän (346 - 617 mg/100g). Fagopyritoleistafagopyritoli B1:tä oli eniten (noin 70 %). Vapaana ja fagopyritoleissa sitoutuneena olevaa D-chiroinositoliamääritettiin 192 - 324 mg/100g. Suurimmat fagopyritolipitoisuudet löytyivät sadoltaanheikompien lajikkeiden joukosta.Muiden maiden kasvuoloihin jalostettuja tattarilajikkeita voidaan tutkimuksen mukaan viljelläonnistuneesti myös Suomessa. Kahtena koevuotena kokeissa olleiden lajikkeiden joukosta erottuinykyisin Suomessa viljeltäviä paikalliskantoja satoisampia jalosteita. Erityisesti 'Karmen' ja 'Anita'ovat varteenotettavia lajikkeita, koska ne tuottivat merkitsevästi suurempia satoja molempinakoevuosina. Valkovenäläisten jalosteiden lisäksi myös tutkimuksen puolalaiset lajikkeet olivat toisenakoevuotena hyviä. Suuren hehtaarisadon tuottaville lajikkeille oli ominaista, että ne löytyivät yleensämatalien ja keskipitkien joukosta, joiden satoindeksi oli myös suurin. Ravitsemuksellisestimielenkiintoisia liukoisia sokereita kuten fagopyritoleja ja D-chiro-inositolia voidaan Suomessatuottaa vertailukelpoisesti ulkomaisiin tuloksiin verrattuna. Koska hitaasti imeytyviä tattarisokereitasaattaa olla vähemmän runsassatoisissa lajikkeissa, on tämä huomioitava lajikevalintoja tehtäessä.
